Lyhyessä ajassa pikkuruinen koronavirus selätti maailmanmenon.  Maamme on poikkeustilassa. Maailma on pysähdyksissä. Virus tappaa ihmisiä, kuten monet muutkin sairaudet. Suomessa kirjoitushetkellä  on 11  kuollutta. Massiiviset suojatoimet ovat menossa. Uusimaa on eristetty. Terveydenhuoltohenkilöstö joutuu venymään. Sairaalapaikat ja tehohoitomahdollisuudet joutuvat koetukselle. Silti suurimmat tappiot ovat tuskin viruksen aiheuttamat suorat  terveyshaitat ja kuolemat.

Kun elämä on lamaantunut, yhteiskunta horjuu pahasti ja pitkään.  Taloudellisessa lamassa tekee tuhoaan  työttömyys, konkurssit, sairaudet,  kuolemat, päihde-ja sosiaaliongelmat . Näissä ei auta käsien pesu.

Tiedonvälitys on siirtynyt yksikanavaiseksi. Sama aihe pyörii aamusta iltaan uutisissa. Tuntuu jopa, että ilmastomuutos on kadonnut. Se ei ainakaan ylitä uutiskynnystä.  Ihmistä ei moukaroida ilmanpilaajaksi. Maailmalta kuuluu kyllä huhuja  siitä, että viruskin olisi ihmistekoinen, karannut tiedemiesten laboratoriosta. Jospa lepakko ei olekaan perimmäinen syypää?

 Pelko on elämää tuhoava  varas. Pelon vastakohta on usko. Kristillinen usko  nousee Jumalan sanasta .Nyt kirkonkellot kuuluttavat sodanajan kaltaisesti puolilta päivin rukoilemaan. Uskon rukouksessa on voimaa. Jumala ei ole sidottu aikaan tai paikkaan. Suljettu kirkko ei haittaa.

Tämä pandemia vaatii veronsa . Loppulaskua emme tiedä  pitkään aikaan. Virus kylvää tuhoa. Se voi olla  myös  katalyytti  seurakuntaväen heräämiseen ja kansalliseen hengelliseen liikehdintään.

 Nyt on  mielestäni seurakunnan ja kristittyjen aika.  Jumala armossaan tahtoo pelastaa ihmisiä mahdollisimman paljon.  Maailmankaikkeuden loppu lähestyy päivä päivältä. Nyt ei auta voivotella maailman pahuutta ja luopumusta Jumalasta. Nyt on pyydettävä, että armossaan Herra avaisi omat silmämme. Nyt on väistämättä tarkasteltava , mihin meidät on kutsuttu  yksilöinä ja seurakuntana. Menneitä ei kannata liikaa murehtia, synnistä voi tehdä parannusta. Rukoilkaamme ymmärrystä taivaan ja kadotuksen todellisuudesta. Anokaamme Herralta varustusta kohdata aikamme haasteet. Jeesus on tie ja  totuus ja elämä.Tästä ei tingitä.

Nyt on aika olla rehellinen ja miettiä, mikä on sisälähetyskutsu? Miten astua ulos rakennuksesta tavoittamaan kaupunkilaisia. Tapoja tarvitaan monia, kun ihmisiäkin on monenlaisia. On nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia ,työtätekeviä ja eläkeläisisä, kadulla kulkijoita ja koteihin jumittuneita, on terveitä ja sairaita. Nyt on aikaa vaikka omassa kammiossa  rukoillen kysyä, mikä on oma ruutuni Jumalan suunnitelmissa. Yhteyttä voi pitää puhelimitse tai vaikka Skype/ WhatssApp / Facetimen kautta lähimmäisiin.

 Nyt ei ole aika lyödä raamatulla päähän omia eikä vieraita. Nyt on aika rukoilla ja kohdata ihmisiä vaikka yksitellen sallituissa puitteissa. Rakkauden kautta vaikuttava usko voi paljon.

Korona on maailmanlaajuinen vitsaus. Rukouksessa kannattanee kuitenkin keskittyä omille nurkille, mihin meidät on  asetettu. On helpompi operoida maailman ääriin,  kuin kotikatumme ihmisten kanssa. Joskus rukouskin on pakokeino lähetyskäskyn tasapainoisesta toteuttamisesta. Tarvitaan polvillaan oloa, mutta tarvitaan myös liikkeellä oloa. Tuskin herätys tulee  kirkkosalin katon läpi tai rukousringin keskelle. Ihmissydämiä kosketetaan yleensä arkielämän keskellä. Jeesuskin liikkui teillä ja aitovierillä.

Nyt on kristillisillä seurakunnilla ja yhteisöillä  mahdollisuutensa. Myös meillä armosta pelastetuilla  on paikka päästä sisälle Jumalan suunnitelmiin. Usein se tulee vaatimaan omien rakennelmien ja ylevienkin suunnitelmien  purkamista. Tarvitsemme Pyhän Hengen johdatusta , mutta myös toisiamme .

Oleminen Herran kanssa ja kuunteleminen  ja ohjeiden kuuleminen on vaikeaa. Liikkeelle on hyvä lähteä, kun käsky on käynyt. Odottaminen on usein tuskaliasta. Varaslähtö voi myös käydä kalliiksi. Itse sain jo 30 vuotta sitten  selkeän profeetallisen sanan ODOTA. Nyt vaikuttaa olevan aika asioihin, joihin olen  ennenaikaisesti pyrkinyt moneen kertaan. Mutta Herra on uskollinen ja kärsivällinen meitä kaikkia kohtaan.

Lopuksi pieni rohkaisu: 90-luvulla silloinen  kaupunginvaltuutettu, tunnettu kouvolalainen mies pysäytti minut. Hän ei vielä tuolloin ollut uskossa. Hän kertoi näkemänsä unen, mitä ei  ymmärtänyt: Hänet herätettiin ja hän kuuli selkeät sanat: ” Kuuntele tarkkaan, älä pelkää. Kuuntele tarkkaan. Minun käteni lepää kaupunkimme yllä. Älä pelkää.” Itse ymmärsin, että Jumala puhui tuon miehen kautta . Jatkoin kiitosmielin lenkille. Otin tuon ilmoituksen profeetallisena sanana , mikä kantaa vieläkin. Inhimillisesti ei paljoakaan  näy, mutta Herramme on hereillä. Hän herättelee sinua ja minua koronankin kautta. Hän haluaa pelastaa jokaisen kouvolalaisen. Älä aliarvioi itseäsi. Sinulla on paikkasi Jumalan suunnitelmissa. Heikkoudessamme on hänen väkevyytensä.

Siunaten,

Hannu Hurri
erik.lääk.
Päätoimittaja
ILOUUTISET
Medifree Oy